Nopeasti leviävä koronavirusepidemia on saanut päättäjiä ympäri maailman ryhtymään järeisiin toimiin epidemian hillitsemiseksi, näin myös Suomessa. Maaliskuun puolenvälin jälkeen olemme päivittäin saaneet kuulla suosituksista, toimintaohjeista ja jopa rajoituksista liittyen sosiaalisiin kontakteihin, liikkumiseen ja käyttäytymiseen ja työntekotapaan. Julkisia tiloja on suljettu ja nyt koko Uusimaa tullaan määräaikaisesti sulkemaan muulta Suomelta. Epidemian taloudellisten vaikutusten ennakoidaan olevan mittavat ja monet yhtiöt ovat alkaneet jo sopeuttamistoimiin.
Meidän toimistollamme rajoitukset ovat myös näkyneet kyselyinä lomauttamisesta ja sen toteuttamisesta poikkeusoloissa. Monessa yrityksessä tilanne on akuutti, mutta useissa tapauksissa yhteydenotoissa on ollut kyse siitä, että haluttiin ennakoida lomauttamista ja varautua siihen, että tulee tarve lomauttaa.
Kuten kaikissa työvoiman vähentämistilanteissa ennakointi on olennaisen tärkeää. Esimerkiksi työntekijän lomauttaminen nimittäin ei käy käden käänteessä, ainakaan ilman riskiä korvausvelvollisuudesta. Poikkeusoloissakin työnantajan toimintaa säätelevät työsopimuslaki, yhteistoimintalaki ja myös työnantajan noudattama työehtosopimus. Tällöin aikatauluihin vaikuttavat paitsi neuvotteluihin tai ennakkoselvityksen antamiseen tarvittava aika myös lomautusilmoitusaika.
Menettelyä toki jouduttaa, jos lomautuksista voidaan sopia yksittäisten työntekijöiden kanssa, mutta sellainenkin sopimus on syytä laatia huolella.
Yhteistoimintalaki mahdollistaa myös poikkeamisen neuvotteluvelvollisuudesta ennalta arvaamattomien tilanteiden varalta. Sen hyödyntämistä on syytä harkita kuitenkin huolella ja yrityskohtaisesti.
Valmisteilla on myös yritysten asemaan helpottavia väliaikaisia lakimuutoksia, joista työmarkkinakeskusjärjestöt ja Suomen hallitus pääsivät nopeasti sopimukseen. Lakimuutosten ennakoidaan tulevan voimaan 1.4.2020 ja niiden voimassaoloaika olisi kolme kuukautta.
Muutokset antaisivat niille työnantajille, jotka kuuluvat yhteistoimintalain soveltamisalan piiriin, mahdollisuuden noudattaa poikkeusoloissa lakisääteistä lyhyempää yhteistoimintaneuvotteluaikaa. Samoin lomautusilmoitusaika lyhenisi viiteen päivään kaikissa yrityksissä. Määräaikaisella työsopimuksella työskentelevänkin voisi lomauttaa poikkeuslain aikaan. Samoin koeaikapurku olisi tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella mahdollista. Työntekijän turvaksi hiljattain lyhennettyä takaisinottovelvollisuuden jaksoa pidennettäisiin takaisin yhdeksään kuukauteen. Ilahduttavaa keskusteluissa on ollut huomata keskusjärjestöjen mutkaton (ainakin ulospäin siltä näyttävä) ja nopeasti aikaansaatu yhteisymmärrys. Tavoitehan sekä työnantaja- että työntekijäpuolella on sama: turvata yrityksen toiminnan jatkuvuus ja työpaikkojen säilyminen poikkeusoloissa ja niiden jälkeen.
Koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa on myös äärimmäisen vaikea ennakoida sitä, mitä työvoiman tarpeelle (lähi)tulevaisuudessa käy. Voi olla, että jo lomautusilmoitusaikana työvoiman tarve muuttuu olennaisesti tai lomautuksen aikana tilanne elää. Tällöin on tärkeää, että lomautusilmoitus sallii vaikkapa lomautuksen peruuttamisen tai keskeyttämisen ilman, että koko prosessia on aloitettava alusta tilanteen taas mahdollisesti muuttuessa.
Poikkeusoloissa tulee helposti tehtyä hätiköityjä ratkaisuja, joiden oikeellisuutta arvioidaan mahdollisesti sitten vasta olojen normalisoiduttua. Asiat ennakoimalla ja huolellisella valmistelulla vältytään monilta karikoilta. Maltti on valttia työoikeudellisissa asioissa, myös – ja etenkin – poikkeusoloissa.